Vaikuttavuus

Paluumuutto avasi silmät

Unski Immonen nauttii taiteilijaelämästään Varkaudessa

Kuvataiteilija Unski Immosen, 38, työhuoneessa, Varkauden Vanhan Postitalon kellarissa ei ole ikkunoita. Taiteilija on asentanut kellarin kattoon uudet valaisimet. Nyt näyttää melkein siltä kuin siellä olisi päivänvalo.

Immosella on ollut koronakevään takia tavallista enemmän aikaa taiteelliseen työhön. Työhuone on täynnä öljymaalauksia sekä valokuvaa ja maalausta yhdisteleviä maalausanimaatioita. Osa teoksista on valmiina, osa vielä kesken tai juuri aloitettu.

Taiteilija palasi tämän vuoden alussa Helsingistä entiseen kotikaupunkiinsa Varkauteen. Mukana muuttivat vaimo sekä 6- ja 2-vuotiaat lapset.

Taiteilija Unski Immosen työ ja elämä loksahtivat kohdilleen, kun hän muutti vuoden alussa perheineen takaisin entiseen kotikaupunkiinsa Varkauteen. ”Olen nyt aika onnellinen mies,” hän sanoo. Kuva: Timo Hartikainen

”Matka työhuoneelle kesti Helsingissä 45 minuuttia suuntaansa. Se oli turhauttavan pitkä aika ja vei valtavasti voimia. Olin todella stressaantunut. Mietin jo, että lopetan taiteellisen työni”, hän paljastaa.

Immosen isoveljellä, Janne Immosella on sormensa pelissä taiteilijaveljen paluumuuttoon. Kiinteistöalalla toimiva veli osti viitisen vuotta sitten Varkauden Vanhan Postitalon ja kunnosti sen majoituskäyttöön. Remontissa tarvittiin usein myös pikkuveljen apua.

”Kun kävin tekemässä Jannelle remppaa, huomasin aina, kuinka stressi katoaa. Janne tarjosi minulle talonmiehen töitä ja Postitalosta asunnon sekä työhuoneen.”

”Vaimo vastusti ensin jyrkästi muuttoa. Kun hän näki vuonna 1930 rakennetun, suuren kivitalon ja asuntomme siellä, hän ihastui. Emme ole katuneet päivääkään muuttopäätöstä.  Löysin rentouden takaisin. Olen nyt aika onnellinen mies.”

Apurahasta taiteellista vapautta

Talonmiehen työt ovat tällä hetkellä vähemmällä, sillä Immonen työskentelee Pohjois-Savon

Koronakevät toi Unski Immoselle aikaa keskittyä tavallista enemmän oman taiteen tekemiseen. Työhuone on kätevästi kotitalon kellarissa.

taidetoimikunnan puolivuotisella apurahalla. Taiteellista työtä riittää, eikä työmatkaakaan ole enää kuin rappuset alas kellariin.

Navitas Kehitys Oy tilasi äskettäin Immoselta Varkaudesta kertovat, valokuvaa ja maalausta yhdistävät teokset, toisen vesitornin kahvilaan, toisen Hertunrantaan. Vesitornin teos on jo paljastettu.

Korona siirsi Muu-galleriaan Helsinkiin kevääksi sovitun näyttelyn lokakuulle. Se ei taiteilijaa harmita, sillä nyt hänellä on ollut kerrankin riittävästi aikaa viimeistellä näyttelyä. Konst & Form -galleriaan Sipooseen kevääksi tuleva näyttelyn öljymaalauksiakin on niitäkin jo osittain valmiina.

Historiaa QR-koodien taakse

Immonen on mukana ensi kesänä Mikkelissä pidettävässä Itä-Suomen MITÄ-nykytaidebiennaalissa. Hän tekee Mikkelin keskustaan QR-koodien takaa avautuvan, Mikkelin historiasta kertovan teoksen yhdessä varkautelaisen Väinö Makkosen kanssa. He tekivät vastaavan projektin viime syksynä myös Varkauteen.

”Väinö on vanha kaveri. Olemme tehneet muutamia taideprojekteja ennenkin yhdessä. Toteutimme muun muassa Koneen säätiön residenssissä Mynämäellä yhteisötaideprojektin miehille. Minä ohjasin valokuvausta ja Väinö tanssitti miehiä. Projektin piti lähteä Suomen kiertueelle, mutta emme saaneet siihen rahoitusta. Nyt, kun asun täällä, meidän on helppo taas kehitellä yhdessä vaikka mitä.”

Immonen on sukeltamassa apurahakautensa aikana vanhojen valokuvien kautta myös Varkauden historiaan. Suunnitelmissa on valokuvia ja maalausta sekä Varkauden historiaa ja nykyaikaa yhdisteleviä animaatiomaalauksia. Niitä voitaisiin projisoida vaikka rakennusten julkisivuihin.

”Löysin Varkauden vasta, kun palasin. Vuodet poissa saivat näkemään kaupungissa kaiken aivan toisin.  Opin taideopinnoissa katselemaan ympärilleni.”

Sähköasentajasta taiteilijaksi

Vaikka Immonen haaveili lapsena arkkitehdin, suunnittelijan tai muotoilijan ammateista, meni hän ammattikouluun ja opiskeli sähköasentajaksi.

”Jaksoin amiskaa vain siksi, että se avasi väylän ammattikorkeakoulun. Vuoden päästä totesin, ettei sähköinsinöörikään ole minun juttuni.”

Taideopinnot alkoivat kiehtoa. Hän valmistui ensin kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta ja neljä vuotta myöhemmin, 2015 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta.

”Kuvataideopinnot olivat sitä, mitä olin aina etsinyt.”

Taiteellisen työskentelyn ohella Immonen kävi säännöllisesti automaattiasentajan työkeikoilla eri puolilla maata ja oli välillä myös veljellään töissä. Se kävi raskaaksi perheelliselle miehelle.

Tuloja taidelainaamosta

”Teosmyyntini kasvaa jatkuvasti. Minulla on kymmeniä maalauksia taidelainaamossa Helsingissä ja siitä

Unski Immonen nauttii elämästään savolaisessa pikkukaupungissa, Varkaudessa. Kaikki on niin lähellä, ettei taiteilija tarvitse liikkumiseen edes autoa. Kuvassa perheen uusi, kolmipyöräinen kulkupeli. Kuva: Timo Hartikainen

tulee säännöllistä tuloa. Eikö tännekin voitaisiin saada taidelainaamoa? Pidin työhuoneen Helsingissä, jotta voin esitellä siellä maalauksiani ostajille.”

Perhe on sopeutunut mainiosti pieneen, savolaiseen teollisuuskaupunkiin. Postitalon takapihalla on perheen kulkupeli, kolmipyöräinen polkupyörä, mihin lapset mahtuvat mukaan. Jos koko perhe on liikkeelle, isä kulkee potkulaudalla.

”Kaikki on täällä lähellä, emmekä tarvitse autoa. Perustin Postilaon pihaan jo pienen kukkapenkin, mistä tosin piti alkujaan tulla aivan huikea kukkaketo. Täällä on paljon asioita, mitä en voinut Helsingissä tehdä.”

Pohjois-Savossa Immosen taidetta on nähty toistaiseksi vain Varkaudessa, Vanhalla Postitalolla ja Taidekeskus Väinölässä.

Perhe ja koulukaverit ovat aina tunteneet Immosen Unskina, vaikka Antti on hänen oikea etunimensä. isoveljen keksimätä lempinimestä tuli muuton myötä virallinen taiteilijanimi.

”Kuopiossa on toinenkin Antti Immonen -niminen taiteilija. Nyt meitä ei sekoita.”

 

Teksti: Vuokko Viljakka

Kuvat: Timo Hartikainen